barbaran jorinoita

2003-11-13T09:47:00.000+02:00

unia, unia ja unia. tässä taannoin näin omituista unta. jostakin syystä vanhan tuttavani postit tulivat minulle. olin menossa hänen kämpilleen ilmoittamaan, että hän ei voi saada postejaan muutamaan päivään. kävelin ränsistyneessä talossa ylimpään kerrokseen, ovi oli vähän raollaan ja tökkäisin sen auki. ovi pamahti kiinni ja huusin ystäväni nimeä. ovi avautui ja siinä seisoi valtavan kokoinen mies. hän kysyi; "mitä asiaa?". ovi aukeni kokonaan ja näin taustalla viisikon, joilla oli aseet kädessä ja tuttavani, joka makasi maassa. änkytin jotakin typerää ja lähdin löysin polvin kipittämään rappuja alas. kuulin kun köriläs kysyi joltakin: "menenkö perään?". hetken hiljaisuus ja sen jälkeen hän vastasi: " selvä, hoidan homman.". heräsin sydän takoen ja päässä kumisi sanat: "hoidan homman, hoidan homman, hoidan homman...." tunne oli karmiva. onkohan tällä leffalla osuutta asiaan?

lähden valloittamaan maailmaa, joten barbara hiljenee toistaiseksi. kerron myöhemmin retkistäni...

2003-11-12T10:28:00.000+02:00

lainasanoja:

"Noin kolmekymppisten ja sitä vanhempien ihmisten pitäisi itse asiassa olla kuolleita. Nykypäivän lainlaatijoiden ja byrokraattien mielestä meidän 50-, 60- ja 70 -luvuilla syntyneiden ei olisi pitänyt edes selvitä hengissä.

Meidän pinnasänkymme oli maalattu lyijyä sisältävällä maalilla. Meillä ei ollut lapsille turvallisia lääkepulloja, ovia eikä kaappeja ja pyöräillessä meillä ei kenelläkään ollut kypärää. Joimme vettä puutarhaletkusta, emme pullosta. Panimme leivän päälle voita ja joimme limsaa jossa oli sokeri, mutta kukaan meistä ei ollut liian lihava, koska olimme aina ulkona touhuamassa.

Jaoimme limsamme kavereiden kanssa ja joimme samasta pullosta, eikä kukaan siitä kuollut. Vietimme tunteja rakentamalla laatikkoautoja vanhoista romuista ja ajoimme sitten täyttä vauhtia alas mäkeä ja vasta silloin huomasimme, että olimme unohtaneet jarrut. Muutaman ojaanajon jälkeen opimme ratkaisemaan ongelman.

Lähdimme aamulla aikaisin ulos ja tulimme kotiin vasta illalla kun katuvalot oli sytytetty. Meitä ei saanut kiinni koko päivänä - ei ollut kännyköitä. Meillä ei ollut Playstationia, Nintendoa tai X-boxia, ei ainuttakaan TV-peliä, ei 99 TV-kanavaa, ei surround-soundia, ei kännyköitä, kotitietokoneita tai Internetin chattikanavia.

Meillä oli kavereita, me olimme ulkona heidän kanssaan.

Me putoilimme puista, saimme haavoja, katkoimme käsiä, jalkoja ja hampaita, mutta ei ketään haastettu oikeuteen niiden onnettomuuksien johdosta. Ne olivat vahinkoja, eikä niistä syytetty ketään muita kuin meitä itseämme. Muistatko ne vahingot? Me tappelimme, saimme mustelmia ja opimme pärjäämään niitten kanssa. Me leikimme kepeillä ja tennispalloilla, söimme multaa ja ruohoa. Kaikista varoituksista huolimatta montaakaan silmää ei puhjennut eikä meissä kasvanut ruohoa lopun elämää. Me pyöräilimme ja kävimme toistemme luona, koputimme ovelle, kävelimme suoraan sisään ja osallistuimme keskusteluun. Jotkut oppilaista koulussa eivät olleet yhtä hoksaavaisia kuin muut, ne jäivät jälkeen ja jätettiin luokalle.

Tämä sukupolvi on kasvattanut muutamia uskaliaita riskinottajia, parhaita ongelmien ratkojia ja investoijia. Viimeiset 50 vuotta ovat olleet aikaa, jolloin uusia ideoita on syntynyt räjähdysmäisellä vauhdilla. Meillä oli vapaus, fiaskoja, menestystä ja vastuuta. Me opimme sopeutumaan kaikkeen.

Meillä oli elämisen laatua!"

mitä nykyajan lapset tekevät?

2003-11-10T13:49:00.000+02:00

että tällaista tänään:

Congratulations!! You're a colorful and
sophisticated Cosmopolitan!!

What Drink Are You?
brought to you by Quizilla

luovuus kortilla, joten en viitsi kirjoittaa nyt mitään muuta.
katsotaan jos huomenna olisi jotakin sanottavaa...

2003-11-06T11:03:00.000+02:00

NAISEN ILTA ON OHI, KUN...
-sinulla ei ole aavistustakaan missä käsilaukkusi on.
-luulet oikeasti että käsien heiluttaminen pään yläpuolella samalla kun keikutat persettäsi ja huudat: "WUUHUU!" on ehdottomasti seksikkäin tanssiliike.
-yhtäkkiä haluat vetää jotakuta turpaan ja luulet vielä pystyväsi siihen.
-vessareissullasi huomaat, että muistutat pikemminkin Miina Äkkijyrkkää kuin sitä jumalatarta joka olit vielä muutama tunti sitten.
-pudotettuasi aamuyöllä ostamasi kebabit lattialle (joita syöt vaikka sinulla ei oikeasti ole edes nälkä), nostat ne vain ylös ja jatkat syömistä.
-alat itkemään ja kertomaan kaikille kuinka paljon heitä rakastat.
-huomaat että alle kolmen tunnin päästä sinun pitäisi mennä töihin.
-löydät vieressä istuvastasi nörtistä uuden, syvällisemmän puolen.
-mies jonka kanssa flirttailet on entinen biologianopettajasi.
-halu riisua vaatekappaleita, seisoa pöydällä ja tanssia/laulaa käy vastuttamattomaksi.
-silmäsi meinaavat väkisin mennä kiinni ja päätät että pitämällä niitä puoliksi auki näytät eksoottisen seksikkäältä.
-sinun mielestäsi on loistoidea, että kaverisi työntävät sinua ostoskärryissä pitkin katua.
-alat huutamaan baarimikolle, joka (sinun mielestäsi) on huijannut sinua antamalla pelkkää limpparia. todellisuudessa et vain enää maista viinan makua drinkissäsi.
-luulet nukkuvasi omassa sängyssäsi, mutta tyynysi muistuttaa yllättävän paljon keittiön lattiaa.
-aloitat jokaisen keskustelun tyyliin: "Toivottavasti et käsitä tätä väärin..."
-et huomaa, että vessan kansi on kiinni kun istut pöntöllä.
-halauksesi alkavat muistuttamaan painiotteita.
-olet niiiiiin väsynyt, että missä tahansa oletkaan haluat vain istahtaa lattialle/maahan ja ottaa ihan pikku-pikku torkut.
-et enää vessassa käynnin jälkeen napitakkaan kaikkia farkkujesi nappeja vain jotta pääsisit nopeammin takaisin drinkkisi pariin.
-otat kenkäsi pois jaloista siksi että on niiden syytä ettet kykene kävelemään suoraan.

ei voi kun itseironisesti nauraa listalle/itselle - taidampa jättää juomisen vähemmälle...

2003-11-05T10:52:00.000+02:00

käväisin eilen hesan reissun yhteydessä ikeassa. muutamalla aikaisemmalla kerralla olen ollut enemmän kuin tympääntynyt jättihallissa laahustamiseen. eilen oli kaikki toisin. olisin voinut ostaa vaikka ja mitä. suunnittelin ahkerasti erilaisia vaihtoehtoja ja mietin miten saisin kaikki uudistukset rahoitettua. olin ihmeissäni. en ole yli vuoteen ollut pätkääkään kiinnostunut kodistani ja sen se on kyllä näköinenkin. olen siivonnut vain välttämättömimmät sotkut ja muuten en ole pahemmin piitannut yleisilmeestä. hmm.. olen tässä jo aikaisemminkin pohtinut sitä, että jokin muutos minussa on tapahtumassa. olen lyönyt laimin pitempään sekä itseäni että kotiani. olen aloittanut jumpan jo aikaisemmin ja nyt alkaa ympäristökin kiinnostaa. olenkohan ollut masentunut tiedostamattani. hassua, miten asiat aina tajuaa vasta kun niiden yli on pääsemässä. olen nimittäin ollut kaiken aikaa tyytyväinen elämääni ja kuvitellut itseni onnelliseksi. nyt kauhukseni huomaan, että olen elänyt kuplassa.

2003-11-04T10:14:00.000+02:00

Kysy vaan (joka ihailee barbaraa suuresti) povaa klassikkoa tästä - kieltämättä sai aikaan hyvät naurut.

2003-11-04T09:52:00.000+02:00

keltainen yritysluettelo - yellow europa oy lähetti meidän yritykseen kirjeen. se sisälsi laskun, joka oli lähes 600 euroa. ihmettelin suuresti, koska en mielestäni ole tilannut em. yritykseltä mitään palveluja. tutkin laskua ja löysinkin siitä minifontilla präntin, jossa luki "Suoritus on oltava meillä 15 vuorokauden kuluessa.. ..tämä tarjous on voimassa 15 vrk." mitä helvettiä? laskun mukana ei ollut mitään liitettä tai kirjettä siitä, että kyseessä on tarjous. kuinka monessa yrityksessä lasku menee suoraan maksuun? sinänsä yritys on varmasti ihan ok, mutta tämä tapa markkinoida palvelua saa mieleni kuohahtamaan.

2003-11-03T10:21:00.000+02:00

ihanaa! olen pirteä, energinen ja iloinen maanantailainen. olen nukkunut, syönyt hyvin ja käynyt jumpassa sekä lenkillä. uusi elämä on alkanut! kävin muuten lauantaina naisday-messuilla; kamalaa, kamalaa ja kamalaa. aivan liikaa naisia ja aivan liikaa krääsää. tosin toisessa kerroksessa oli huhaahömppää; oli kädestä ennustajaa ja tarottulkitsijoita, oli aurakuvanottajaa ja selvännäkijää. hizi, moisella osastolla suorastaan innostuin messuista - oli hauska seurata ihmisiä kun he kuulivat "elämän totuuksia". ajattelin, että pitäisiköhän itsekin mennä jollekin selvännäkijälle/tarottulkitsijalle? mutta hetken asiaa tuumailtuani tulin siihen tulokseen, että jos joku alkaa selittämään minulle mitä tapahtuu, niin varmasti tulen myös jatkossa toimimaan alitajuisesti niin että kaikki se myös tapahtuu. hmm... mielenkiintoista.

2003-10-31T10:42:00.000+02:00

päätös: en tule krapulassa töihin. tämä aamu on taas ollut yksi niistä, jolloin päässä soi hoosianna ja rinnassa takoo tekno - ei ole hauskaa enää yhtään! tosin eilen oli hittiä kyllä tämänkin päivän edestä - olin Paula Koivuniemen pyörteissä; "aikuinen nainen mä oooon...". voi morjens!

2003-10-29T10:13:00.000+02:00

tappelin eilen mamman koiran kanssa. hitto, että se pieni piski puri lujaa. ja minä hullu kun en annan periksi koiralle. tilanne sai vähitellen jo huvittaviakin piirteitä - minulla oli kahdet nahkahanskat päällekkäin, joku mamman vanha nahkatakki päällä ja lehti rullalla toisessa kädessä. ja silti se perkele puri ja puri niin perkeleesti! täytyy suositella teille kaikille pikkuista, söpöä terrieriä, joka kasvatetaan "pehmein arvoin" (lue - annetaan vain rakkautta, mutta rajoista ei ole tietoakaan). valitettavasti leppoisa pikku herra haluaa nyt vallan koko talosta, joten pieni kurinpalautus on paikallaan. toivottavasti ei tarvitse toista kertaa moiseen tappeluun ryhtyä. se täytyy vielä todeta, että kyllä sillä penteleellä on voimaa - olin aivan uupunut 1 h taistelusta, mutta niin oli kyllä vastapelurikin.

2003-10-23T10:14:00.000+03:00

SE on sitten nähty. olin eilen katsomassa Quentin Tarantinon uusimman leffan kill bill vol.1. huhhuh, olipas paketti. vaikka väkivalta välillä puistatti, niin leffa oli hyvä. pidän Tarantinon tavasta kuvata asioita. ja ne musat! luin imagesta, että leffasta on tehty kaksi versiota, joista aasian levitykseen oleva on raaempi. mietin mielessäni, kun siis näin tuon eurooppaan ja jenkkeihin tarkoitetun löysemmän version, että mitä tuohon vielä voi lisätä, että siitä tulisi rankempi? mättöä riitti tässäkin versiossa uniin saakka...

2003-10-22T11:15:00.000+03:00

pilasin eilen onnistuneesti kanamaisella motkotuksella illallisen. perhe on pahin, vai miten se nyt meni? hermot vain yksinkertaisesti pettivät. ai että olen taas tyytyväinen itseeni. ja paskat. hitto, miksi ei vain joskus voi pitää suutansa kiinni? no, sainpahan itsekkäästi purettua oman kiukkuni ja sainpahan itsekkäästi myös muut huonolle tuulelle. hyvä barbara!

2003-10-21T08:49:00.000+03:00

omituiset unet jatkuvat:
ajoin polkupyörällä selkäleikkaukseen. lääkäri totesi, että selkä leikataan ja olen kaksi päivää sairaslomalla. mietin unessa, miten vähän sairaslomani vaikuttaa työhön ja olin onnellinen ettei tarvinnut olla pitempään töistä poissa - olenko huomaamattani ominut itselleni työstressin?

2003-10-20T09:39:00.000+03:00

olin eilen metsässä. aikanaan kuuluin partioon ja muutaman kerran vuodessa kävelen metsän keskellä sijaitsevalle lippukunnan leiripaikalle. joka kerta kun käyn siellä muistuu mieleeni lukuisat partioleirit, jotka siellä on vietetty. tosin nykyään paikka ei näytä lainkaan samalta - ympäristöön on ilmestynyt kesämökkejä ja leiripaikan läheisyyteen on tehty tie. mutta uudistuksista huolimatta siellä on jotenkin aika pysähtynyt. vuodesta toiseen partiolaiset käyvät harjaannuttamassa erätaitojaan leirillä, jonne ei tule sähköä, eikä vettä. vuodesta toiseen pienet partiolaiset ovat omillaan, ilman vanhempiaan. vuodesta toiseen partiolaiset kokevat elämyksiä metsän keskellä luonnosta ilman kaikkea nykyajan krääsää. minäkin olen tuon kaiken aikanaan kokenut ja ne muistot eivät katoa; kipinämikkovuorot yksin pimeässä metsässä, susivaellukset lumisateessa, epätoivoiset lämmittelyt märän tervakannon voimin, räiskäleiden paisto leirinuotiolla, pelkojen voittaminen, onnistumisen tunteet... hmm, miksi en käy useammin metsässä kävelemässä? taas kerran jäi niin hyvä olo retkestä, että tätä pitäisi harrastaa useammin.

2003-10-17T10:24:00.000+03:00

osassa blogeja on vallannut voimakas keskustelu naisten ja miesten eroista. en sinänsä halua puuttua peliin, mutta aamun parhaat naurut sain kuin luin Kotiteollisuuden Hynysen pakinan:

"NAISESTA VIELÄ
Nainen se jaksaa ihmetyttää Hynystä, aina ja ikuisesti, joka päivä. Viime aikoina mies on tehnyt seuraavanlaisia huomioita.

Osaavatko naiset oikeasti puhua muusta kuin omista lapsistaan ja miehistään? Monta kahvilakeskustelua sivukorvalla kuunnelleena Hynynen on vakuuttunut siitä, että ei ne osaa. Perkele, akat lähtee keskenään kahville tai kaljalle ja käyttävät koko sen ajan ihmissuhteittensa analysointiin tai lastensa taitojen ja vaivojen kertaamiseen. Ja joku idiootti käyttää aikansa siihen, että kuuntelee tällaista keskustelua viereisessä pöydässä. Ei, saatana! Ja jos ei puhuta ihmissuhteista ja lapsista niin sitten puretaan työpaineita. Aina puretaan jotain, nainen ei osaa rentoutua koskaan. Jos sillä on hetken kivaa, niin silläkin hetkellä se kerää jotain negatiivista energiaa, joka pitää purkaa viimeistään kuukautisten aikaan astioita heittelemällä, miehelle vittuilemalla (esim. haukkumalla tämän auton, se on jo pyhäinhäväistystä!) tai sitten sille omalle, rakkaalle sydänystävälle puhumalla. Joko tuntikausia puhelimessa tai kahvilassa.

Mikä helvetin tarve naisella on aina arvostella muita ihmisiä, varsinkin muita naisia? Aina jollain on törkeät vaatteet, ruma kampaus tai aina joku on muuten vain vitun tyhmä. Oikeassahan he monesti ovat, ei siinä mitään, mutta silti. Nainen itse ei ole koskaan tyhmä. Nainen itse on maailman keskipiste. Ja yksi miehen tehtävistä on pönkittää tätä uskoa kukkasin, hellittelyin ja rakkaudentunnustuksin. Hyi, helvetti!

Naisen tulee saada tietty määrä omaa miestään per viikko. On olemassa tietty kiintiö, joka on määritelty suhteen alussa, ja jos se ei toteudu, niin nainen tuntee itsensä hylätyksi. Mies ei enää rakasta häntä, koska munaa ei tulekaan enää toistakymmentä kertaa viikossa. Yritä siinä sitten selittää, että aivot ovatkin nousseet kiihkeän alun jälkeen sykkivästä jalkovälistä päähän takaisin, että eihän sitä koko ajan jaksa soutaa. Eikä naista itseäänkään niin usein huvita, mutta kun on se kiintiö! Kiintiö on saatava täyteen, muuten keskinäinen rakkaus on kuolemaisillaan! On lemmittävä vaikka väkisin, vaikka kumpaakaan ei kiinnostaisikaan.

Nainen haluaa tehdä asioita yhdessä miehensä kanssa. Ahtaaseen keittiöön on mahduttava yhdessä tekemään ruokaa, vaikka mies haluaisi edes sen hetken olla rauhassa turhalta hössötykseltä ja pusuttelulta. Yhteiset kävelylenkit ovat aivan ehdottoman pakollisia, muuten ei heru ja saattaa lentää tavaratkin. Miehen on krapula-aamuna lähdettävä naisen kanssa vaateostoksille korvaukseksi siitä, että tuli edellisenä iltana jätkien kanssa vedettyä pilkkuun asti. Kauppoihin on lähdettävä heti yhdeksältä. Miehen tehtävä on olla makutuomarina ja olla juuri sitä mieltä, mitä nainen haluaa. Jos nainen sovittaa omasta mielestään hyvännäköistä vaatetta, miehen on sanottava, että onpa se hyvännäköinen. Nainen saattaa myös virittää ansan. Hän saattaa tahallaan sovittaa rumaa rättiä ja kokeilla, miten tarkkaavaisena mies vaatteidensovitusrituaalia seuraa. Älä, mies, koskaan lankea tähän ansaan! Seuraa aina tarkasti ja sano vaatetta rumaksi jos se sitä on, muuten tulee karatea! Jos puolestasi olet välinpitämätön (Hynynen on sitä aina, varsinkin krapulassa, ei nimittäin kiinnosta pätkääkään) niin rakkaus on jälleen lopussa. Alkaa mökötys, jonka voi kuitata ainoastaan lemmellä ja kenties romanttisella illallisella. Ja kukilla tietysti, ne toimivat aina. Kukkakimpulla nainen kuin nainen sulaa, se on varma.

Nainen haluaa näkyviä merkkejä yhteiselosta ja keskinäisestä rakkaudesta. Näitä merkkejä ovat esim. lapset tai suhteen alkupuolella kotieläimet. Koira tai kissa on hankittava, tai vähintään kultakalat, joita sitten yhdessä hoivataan. Juostaan, perkele, yhdessä pitkin puistoa ja "koulutetaan" yhteistä koiranpentua. Heitellään keppiä ja käskytetään niin perkeleesti. Nauretaan yhdessä, kun on niin ihanaa yhteisen harrastuksen äärellä, keräillä jotain koiranpaskaa puiston nurmikolta paperipussiin pienellä lapiolla tai kumihanskalla. Miestä koko touhu yleensä vain vituttaa, hän tekisi koirasta mielellään vaikka lämpimän karvahatun, mutta ei auta, ei. Koiran kanssa on peuhattava, muuten mies ei rakasta naista tarpeeksi ja sanomista tulee.

On ne aika epeleitä ne naiset. Mutta onneksi niillä on aina hyvät tissit ja perse. Naamalla ja älykkyydellä nyt ei ole niin väliä. Turhaa hifistelyä."

tästä on hyvä lähteä viettämään viikonloppua - tavata ystäviä ja...

2003-10-16T11:27:00.000+03:00

tänään on näimmä testipäivä:

What Common Breed of Dog Are You?
brought to you by Quizilla

minkähän testin vielä tekisi?

2003-10-16T10:51:00.000+03:00

tein testin; 'Tutkittua rakkautta: Löydä sopiva partneri!' ja vastaukseksi tuli:

"Leikittelevä iloittelija
Leikittelevä iloittelija on kulkija, jonka rakkaus on eräänlaista peliä eikä siihen yleensä liity voimakasta sitoutumista toiseen. Henkilöllä voi olla useita partnereita, ja hän pyrkii välttämään riippuvuutta rakkautensa kohteisiin. Rakkauden pelin säännöt sallivat toisten manipuloimisen ja pettämisen. Leikittelevän iloittelijan rakkauteen eivät kuulu tunteet. Hän ei rakastu ehkä koskaan tai sitten hän \"rakastuu\" jatkuvasti. Tärkeintä on rakastumisen ensivaihe - rakastuminen sinänsä. Harmaa arki viilentää tunteet yleensä nopeasti. Seksi on enemmänkin iloa ja hauskuutta kuin läheisyyttä tai sitoutumista. Leikittelevän iloittelijan tunne-elämä on jatkuvassa liikkeessä. Voimakkaat tunteet valloittavat hänet nopeasti, mutta häviävät myös nopeasti. Toisten vahvoja tunteita hän varoo. Leikittelevät iloittelijat ovat useammin miehiä kuin naisia. Yleensä hän pitää lapsuuttaan tavanomaisena, mutta on aikuisiässä joutunut kokemaan pettymyksiä satuttavan paljon."

täytyy myöntää, että kyllä muutama lause em. 'analyysissä' osui yllättävän lähelle todellisuutta, itsetutkiskelun paikka?
heh, ei näillä kriteereillä ainakaan sitä perhettä perusteta ja vauvaa hankita - itseironia kunniaan!

2003-10-15T17:08:00.000+03:00

olin eilen lastenkulttuuritapaamisessa. täytyy sanoa, että kyllä sitä kaikenlaista yrittäjää löytyy. itse innostuin prinsessatestistä, jossa tytöt tekevät erilaisia prinsessajuttuja mm. istuvat tyynyn päällä, valitsevat prinsessalle kuuluvat tavarat ja kysyvät peililtä 'ken on maassa kaunehin?'. tuli ikävä lapsuutta, aikaa jolloin ei vielä tarvinnut kantaa huolta mistään. ja kaiken kukkuraksi näin hassua unta; olin raskaana. mielestäni minulla ei ole vauvat pyörineet päässä ja muutenkin vauvakuume on aika outo käsite kohdallani. ilmeisesti alitajuntani on herännyt biologisen kellon tikitykseen...

2003-10-14T14:11:00.000+03:00

se tapahtui lauantaina. elämäni meni täydellisesti pois raiteiltaan, lentelin mukkelis makkelis ja lopulta mätkähdin kylmään syysasfalttiin yksin. miksi minulle käy näin? en olisi etukäteen uskonut, että tyrmäys sattuu näin paljon, kuvittelin jo kestäväni. mutta ei. elän usvassa, hoidan kaikki asiani kuten pitää, hymyilen, vaikka sisin itkee. no enköhän tästä tokene - ja kaikellahan oli tarkoituksensa?

2003-10-10T10:23:00.000+03:00

kävin stoccan hulluilla päivillä. ihmiset rynnivät ja ostomaniassa tiuskivat, ärhentelivät ja häikäilemättömästi tavoittelivat kaikkea mahdollista ja mahdotonta. tarvitsevatko nuo ihmiset kaikkea sitä mitä sieltä ostivat? huomasin itsekin kantavani käsittämätöntä romukasaa, paijaten noita kulutusjuhlan saaliita kuin pientä lasta sylissäni. oli henkaria, raastinta, kuorintaveistä, tarjontinta... hetken tuumailtuani vein kaiken pois ja kipitin onnellisena päätöksestäni ulos koko talosta. onneksi minulle hullut päivät merkitsevät jotakin muuta kuin ostoksien haalimista - enkä myöskään myy em. päivinä laatutavaraani huokeaan hintaan.

2003-10-09T17:30:00.000+03:00

hehee ja kiitti Fabulalle vinkistä!

2003-10-09T15:15:00.000+03:00

aurinko! tuo ihana mollukka paistaa taivaalla. ei voi kuin hymyillä eilisen sadepäivän jälkeen.

olen muuten nyt sitten vakaasti siirtynyt jumppalinjalle. piirtäkää kaikki tuttavat ja tutun tuttavat rasteja seiniin - kyllä, minä on jo jättänyt kolmet kissanristiäiset väliin jumpan takia. olen ilmeisesti lopullisesti sekoamassa. toisaalta taas peili kertoo karua kieltään tupakoinnin lopettamisen jälkeisestä elämästä - pakko jumpata! en mielestäni ole siirtynyt täysipäiväiseksi karkinsyöjäksi, enkä muutenkaan ole lisännyt ruokailua, mutta silti paino nousee. argh, ärsyttää alkaa tuskailemaan painon kanssa. toisaalta voisin kyllä ajatella niin, että painon hallinta on osa barbaran uudistunutta terveellisempää elämää - blaah! tylsää. en kyllä pidä painontarkkailupäiväkirjaa tässä blogissa, hoitakoot sen muut.

2003-10-07T11:09:00.000+03:00

jopas jotakin - ennen nauroimme jengille kun ne rahtasivat virosta tuulipuvut kahisten laatikoittain bisseä, nykyään matkustetaan bussilla ja bisset tulee perässä rekalla. näin ainakin uutisoi iltasanomat tänään. voit jopa säästää 700 - 1000 €! hmm.. kun sitä viinaa kotona on, niin kyllä sitä tulee ihan eritavalla myös juotua. aivan samanmoinen tilanne oli kun olin ostanut kartsan röökiä - hupsista ja se oli poltettu aivan naurettavan pienessä ajassa. eli mitä säästöä se sitten loppujen lopuksi on? nimittäin jos tarve kasvaa kun sitä tavaraa löytyy omasta kaapista, niin eikös silloin ole ennemminkin kyse tuhlailusta - ellei sitten ala tekemään bisnestä..

2003-10-06T11:31:00.000+03:00

olen sanaton. leffa oli todella hyvä. suosittelen lämpimästi sitä kaikille. olihan se raskas ja alussa tuntui siltä, ettei se lähde millään käyntiin. pyörin tuolissa ja ajattelin - aivan vääränlainen mieliala tulla katsomaan tällaista. kuin huomaamattaan juttu nappasi minut mukaansa ja sitten se jo loppui - olin istunut siellä 3 h 15 min täysin tietämättömänä ajan kulusta. kolahti.

2003-10-04T15:40:00.000+03:00

ja höpö höpö sanon minä itselleni. en sitten saanut tänään aikaiseksi mitään järkevää; törsäsin elämäni kyllyydestä kaikkeen turhaan koko päivän kaupungilla, ettei vaan tarvitsisi tulla toimistolle. nyt sitten olen täällä aivan uupuneena, nälkäisenä ja monien turhien ostoksien omistajana. päätän järkevänä naisena siirtää kaikki hommat huomiselle. ja mitähän siitäkin taas tulee? no itselleni minä kuoppaa tässä kaivan..
varasin huomiselle liput dogvilleen. odotan aika paljon tuolta leffalta, mutta toivottavasti en pety. valitettavan usein käy niin, että suurten odotuksien takia teos lässähtää kuin kohokas hätähousun käsissä. tämän saman ilmiön olen todennut sekä teatterin että leffojen kohdalla. ihan mahdoton tilanne mielestäni on myös kun on ensin lukenut kirjan ja sitten menee katsomaan saman tekstin leffana - eihän ohjaaja ole ollenkaan tajunnut sitä kirjaa! no joo, onhan hän tajunnut, mutta omat mielikuvat vaan olivat toisenlaiset.

2003-10-03T17:36:00.000+03:00

työpäivä lähenee loppuaan, viikonloppu alkamassa ja paljon töitä kesken. pakko siis tulla huomenna hoitamaan juttuja, että voi aloittaa maanantaina viikon puhtaalta pöydältä. tätä tämän päivän työkasauman purkamista ei millään tavalla helpottanut eilinen sössötys yössä - mopo lähti käsistä ja neljän jälkeen vasta nukkumaan. enkö minä koskaan opi? en ilmeisesti. eilen oli kaikesta tämän päivän huokailusta huolimatta lystiä; tutustuin hauskoihin uusiin ihmisiin.

2003-10-02T10:02:00.000+03:00

tein eilen kaiken sen mitä ajattelinkin tekeväni. soitin ihmissuhteisiin liittyvät puhelut ja tulin niistä entistä enemmän huonolle tuulelle. sen jälkeen kipitin jumppaan riehumaan, hosuin ja huidon epätahdissa hillittömällä vimmalla - huh! jumpan jälkeen olin kuin uusi ihminen; hymyilin ja nauroin. kyllä tuo adrenaliini on parasta huumetta. illalla vielä tapasin hyvän ystävän ja pälpätimme elämämme kyllyydestä - olen taas oma itseni ilman tympeää ilmettä ja katkeria ajatuksia!

2003-10-01T12:14:00.000+03:00

tänään on huono päivä. vituttaa! väärällä jalalla ylös sängystä? huonoa kahvia? äkäinen koirankusettaja kadulla? joo, kaikkea tuota ja vielä vähän muutakin. minua vituttaa tänään väsymys, asiat jotka eivät etene, ihmiset, ihmissuhteet ja kipeät lihakset. mietin tässä juuri, että miten saisin tämän tympeän ilmeeni edes vähän raikkaampaan kuosiin. olen juonut jo pakolliset kahvit, kävellyt 1,5 km raittiissa syyssäässä, tehnyt 3 h duunia ja silti vituttaa. ehkäpä tänään juttelen mukavia kaverin kanssa, soitan ihmissuhteisiin liittyvät puhelut ja menen jumppaan rääkkäämään jo kipeitä lihaksiani vähän lisää. kuulostaahan tuo kaikki ihan hyvältä, mutta todellisin syy kaikkeen vitutukseen on tupakan puute ja on se kuulkaa kumma miten vielä yli vuoden tupakoimattomuuden jälkeenkin näitä päiviä on. helvetti mikä voima!

2003-09-30T20:07:00.000+03:00

huhhuh.. onpas ollut touhua! olen juossut taas sinne ja tänne; toimistomme muuttaa. on muuten mieletön homma kantaa talon sisällä mappeja ja yrittää samalla pysyä jotenkin mukana, että missä mikin mappi on ja mihin se mahdollisesti tulisi laittaa uudessa toimistossa. puuh! no mutta onneksi ollaan jo voiton puolella.
hassuja heräämisiä kirjoitti eilen hauskasti siitä, miten omassa päässä tulee käytyä välillä kovastikin sisällissotaa - elääkö järkevästi, eli vailla turhia tunnekuohuja, vai antaakos mennä. itse valitettavan usein elän järkevästi. en päästä ketään sotkemaan minun arkikuvioita - kun se ero sitten joskus tulee, eipähän ainakaan arki horju. joo, ihan älytön ajatuskuvio, mutta valitettavan totta kohdallani. mutta toivottavasti olen oppinut vuosien saatossa jotakin; seuraavan sisällissodan voittakoon tunteet!

2003-09-26T22:22:00.000+03:00

syksystä vielä muutama sana. olin illalla lenkillä; toden totta syksy ja varsinkin pimeys on tullut. itse asiassa oli hyvin viihdyttävää kävellä ja samalla kurkkia ihmisille sisään. onkohan minussa jotakin tirkistelijän vikaa? no joka tapauksessa.. minusta on mielenkiintoista nähdä miten ihmiset asustelevat. aikanaan, kun asuin vielä helsingissä, kävimme ystävien kanssa sunnuntaisin ihmettelemässä asuntoesittelyissä miten monimuotoisesti ja moninaisesti ihmiset elävät – uskomattoman toimivia ratkaisuja minikämpissä, ihan tylsääkin tylsempiä ruotsinlaiva-sisutuksia, mahtailevia ökyhirvityksiä ja tietysti myös taviksien tavallisia taloja. sunnuntait siis olivat hauskaa leikkiä meille – joskus saatoimme esittää avioparia ja olla muka ihan tosissamme ostamassa asuntoa ja toisinaan taas katsastimme vuokrakämppiä ”serkulle, joka on tulossa opiskelemaan…” hei, nythän minä sen keksin, lähden sunnuntaina käväisemään habitaressa!

2003-09-26T11:06:00.000+03:00

katsoin eilen krissen hömpänpömppä ohjelmaa. ymmärrän kyllä täysin hänen tyylinsä; idiootti blondi joka saa sanoa mitä tahansa ja se on sitten hauskaa. minusta jotkut heitot oli ihan ok, mutta 30 min yhteen putkeen ei mielestäni oikein toiminut. oikeastaan säälitti jari sillanpää, joka yritti pysyä hommassa mukana - hän istui piinassa välillä tekonaurua viljellen ja kasvot irvistyksessä. tämän jälkeen tuli hyppönen & embuske. en voi kun todeta; kyllä taas muistan miksi en juurikaan katsele televisiota!

2003-09-25T09:40:00.000+03:00

kävelin tänään aamulla töihin. syystuuli puhalsi ja lehdet lensivät. on tullut syksy. missähän vaiheessa se kesä loppui?- ihmettelin mielessäni.
mennyt kesä jotenkin vain meni. ei paljoa jättänyt jälkiään minuun (paitsi rusketusraidat). tajusin kesän alkaneen liian myöhään ja näimmä myös päättyneen omia aikojaan. hmm.. muistot kesästä oikeastaan nivoutuvat muutamiin erillisiin juttuihin; matkaan, porijazziin ja mökkireissuun.
hassua - eipähän paljoa ole minulle menneenä kesänä tapahtunut.
no seuraavaa kesää odotellessa nautin syksystä, talven tuiskuista ja kevään heräämisestä - todetakseni taas kesällä; eipähän ole paljoa vuoteen tapahtunut...

2003-09-23T16:29:00.000+03:00

barbaralta kaunis kiitos Murkelle! :)

2003-09-23T13:15:00.000+03:00

olin eilen pitkästä aikaa kunnon saunassa. taloomme on rakennettu helmikuusta lähtien uutta saunaa. eilen sitten korkkasin tuon uutukaisen - naapurimme oli vaatimattomasti lämmittänyt sitä 24 h! oli muuten pojjaat löylyt! itse asiassa tuo mahtaileva lämmitys johtui viallisesta kiukaan lämmittimen kellosta, joka remontin tiimellyksessä oli rikkoutunut. onneksi tuo kapistus ei ollut niin rikki, että olisi polttanut koko talon.

2003-09-23T12:55:00.000+03:00

huomioin tänään päässeeni pinserin blogilistalle. harmikseni olen todennut taas kerran omaavani blondin elkeet - en tiedä miten voisin koodata tähän blogiini sähköpostiosoitteeni. voisikos joku ystävällinen sielu kertoa sen minulle osoitteeseen Sa1inas@yahoo.com?

2003-09-22T14:21:00.000+03:00

noniin ja helsinki taas näytti kyntensä. se on kyllä aivan käsittämätöntä miten aina menetän kaiken kontrollini siinä kaupungissa. olin siis vakaasti päättänyt viettää rauhallisen viikonlopun, mutta kuinkas kävikään? tämä neiti touhusi ja hummasi taas kerran kaiken yötä ja nyt on sitten niiiiin pirskatin passiivin olo, että kotona vaan tekisi mieli kölliä. mutta ei auta - kyllä se on hauskanpidostakin verot maksettava!
esitys, jota olin helsingissä katsomaasa, oli mielenkiintoinen ja itse asiassa hauska. minua viehätti erityisesti esityksen nuket, jotka olivat ilmeikkäät puupökkelöt. harvoin lapsille uskalletaan esittää mummo ihan mahdottoman katalana pilleristinä. niinpä ilmari-poika päättää tehdä ihmelääkkeen, joka tekisi mummusta hyvän ihmisen - oudoin seurauksin. minusta tuntuu, että minä voisin tänään nauttia jotakin ihmelääkettä, joka tekisi minusta iloisen, energisen ja keskittymiskyvyn omaavan työntekijän.

2003-09-20T14:01:00.000+03:00

lähden sittenkin helsinkiin - apua!

2003-09-19T15:55:00.000+03:00

vihdoinkin perjantai! olen kyllästymiseen asti ollut nyt kaksi viikkoa putkeen töissä, ilman ainuttakaan vapaapäivää. tosin joudun käväisemään huomenissa sivubisneksen hommissa, mutta sitä ei lasketa. tuntuu kuin olisin aivan kuollut ja jo melkein kuopattu - kaikesta työnteosta huolimatta otin hevoskuurin alkoholista viimeviikonloppuna. nyt olen sitten keräillyt itseäni tämän viikon ja päättänyt juovani seuraavan kerran vasta jouluna! (tuohon en edes itse usko...) viikonlopun varalle olen suunnitellut lepposaa oleilua ja eloilua - voi olla, että la joutuu poikkeamaan helsingissä katsomaan yhden teatterin ensi-iltaa. yritän kuitenkin kaikin tavoin luistaa tuosta pakosta, koska haluauisin herätä su aamulla omasta sängystä ja hyvin levänneenä!

2003-09-18T12:36:00.000+03:00

olen mielenkiinnolla seurannut jo pitempään muutamia blogeja - mielestäni tämä on oiva tapa tehdä dokumentointia omasta maailmastaan. olen aikanaan pikkuisena tyttönä kirjoittanut vimmalla päiväkirjaa. tosin harrastus loppui lyhyeen kun luokan pojat varastivat päiväkirjni synttäreillä. siitä seuranneen häpeän jälkeen en suostunut viikkoon menenmään kouluun - olinhan vuolaasti tilittänyt sivuille suuresta ihastumisestani, joka totta kai oli yksi luokkamme pojista. myöhemmällä iällä olen sekavissa elämäntilanteissa löytänyt apua kirjoittamisesta. nyt siis päätin aloittaa julkisen vuodatuksen - uhmaten nuoruuden traumoja!

2003-09-18T11:01:00.000+03:00

jihuu.. näyttää siltä, että tämä homma toimii.
näin riehakkain mielin aloitan oman blogiurani.
tervetuloa barbaran maailmaan!

2003-09-18T10:51:00.000+03:00

noniin... ja tĂ¤ssĂ¤ sitĂ¤ nyt ollaan - onko tĂ¤mĂ¤ valmis?